Tiaistarinoita

Irja Tiainen

Tiaisten muutto Pihtiputaalle 1790-luvulla

Pihtiputaalta löytyi yllättäen meitä Tiaisia, samaan sukuun kuuluvia, kohtalaisen paljon – kiitos Anja Lehtisen ja Minna Tiaisen sukututkimusharrastuksen. Joukko kasvaa sitäkin
huomattavammaksi, kun otamme lukuun heidät, joiden sukujuuret johtavat Pihtiputaan Tiaisiin.
Mikähän tuon tiaisparven Pihtiputaalle lennätti? Vastauksia voi etsiä Anjan ja Minnan
sukuselvityksistä ja Erkki Markkasen Vanhan Viitasaaren historiasta (sivuilta noin 214–617).

Kohtaaminen kirkkomatkalla? 

Nykyisen Pihtiputaan, Kinnulan, Kivijärven ja Kannonkosken alueet kuuluivat 1600-luvulta 1800-luvulle Vanhan Viitasaaren suurpitäjään. Se luettiin Hämeen maakuntaan. ”Tialan talosta ja kylästä tuli Viitasaaren äärimmäinen kylä Pohjanmaan suuntaan”, Erkki Markkanen toteaa Vanhan Viitasaaren historiassa. Ahonlähde oli maakuntien rajamerkki, josta vedettiin linja Kinnulan suuntaan Vittasenkivelle ja edelleen Pihtiputaan Rillankivelle. V. 1775 Vanha Viitasaari ja sen 23 kyläkuntaa, Kivijärvi ja Pihtipudas mukaan lukien, liitettiin Vaasan lääniin.

Tuohon aikaan Ruotsi-Suomessa vallitsi luterilainen yhtenäiskulttuuri. Suurimpina juhlapyhinä ja rukouspäivinä kansalaisten tuli käydä kirkossa itse kuninkaan määräyksestä. Valtiovallan kuulutukset luettiin siihen aikaan saarnatuolista. Niinpä viitasaarelaisetkin lienevät kokoontuneet jumalanpalveluksiinsa säännöllisesti kaukaisimpia kyläkuntia myöten. Viitasaaren vanhin kirkko sijaitsi Vanhassa kirkkosaaressa, vesireittien risteyksessä. (Paikka näkyy Nelostieltä katsottuna ABC-huoltoaseman kohdalla.) Kirkonmenojen jälkeen voitiin pitää pitäjänkokous. Sama kokous päätti niin maallisista kuin hengellisistä yhteisistä asioista.

Kivijärveläinen nuori leskimies Erkki Olavinpoika Pölkki Tialan kylältä lienee iskenyt silmänsä pihtiputaalaiseen Vappu Varikseen juuri kirkkomatkoilla. Niin arvelen! Pasalan talo Pihtiputaalla sai kotivävyn. Erkin pienet lapset hänen edellisestä avioliitostaan muuttivat Pihtiputaalle isänsä mukana. Myöhemmin hän avioitui vielä kolmannen kerran. Perheeseen syntyi kaikkiaan 14 lasta, joista viisi kuoli pienenä. Erkin lapsista Erkki-niminen poika meni aikanaan vävyksi Alvajärven Paanalaan.

Pasalan talosta lienee tullut tukikohta Erkki Pölkin viiden muun sisaruksen muutolle kotipitäjänsä Vanhan Viitasaaren läntiseltä kyläkunnalta, Kivijärveltä, sen itäisimmälle laidalle, Pihtiputaalle. Myös Erkin veli Antti ja sisaret Valpuri, Brita Stina ja Sohvia avioituivat Pihtiputaalla. Abraham-veli perheineen asettui asumaan Viitasaaren puolelle. Pihtiputaalla sisarusten sukunimeksi vakiintui Tiainen entisen kotikylän mukaan. - Eikö meidän pidä varsinaisina sukuseuramme perustajina pitääkin heitä!

Maata uudisraivaajille

Miksi he muuttivat Pihtiputaalle? Erkki Markkanen kertoo historiateoksessaan, että 1700-luvun lopulla 90 % pitäjän väestä sai elantonsa maanviljelyksestä. Ajan tavan mukaan sisaruksista vanhin, mieluiten poika, peri vanhempiensa maatilan. Nuorempien sisarusten piti löytää muualta isännätön tai emännätön talo tai raivata perheelleen uudistila.

Pihtiputaalla oli 1700-luvun lopulla laajoja alueita asumatonta kruunun maata. Maapohja kelpasi pellon raivaukseen, ja sankkoja metsiä riitti kaskenkaatoon. Järvien ja jokien rannat kasvoivat luonnostaan karjanrehua. Järvistä nousi runsaasti kalaa, kuten muikkua, siikaa, haukea ja ahventa. Metsänriistaa löytyi karhuista alkaen. Putaalaisia houkutteli jo varhain tervanpolttoon ja -kauppaan vilkkaasti liikennöity reitti Pihtiputaalta Suomenselän yli Kalajoelle.

Valtiovallan tavoitteena oli noina aikoina viljelyalan lisääminen ja asutuksen tihentäminen kaukaisilla kyläkunnilla. Niinpä se tuki uudisraivaajia 15–20 vuoden verovapaudella ja antoi heille pariksi vuodeksi leipäviljaa. Maksamalla kolmen vuoden, myöhemmin kuuden vuoden, verot uudisraivaajat saivat lunastaa tilansa kruunulta omaksi perintötilakseen. Tilojen rajat kaikkine omistuksineen määritettiin tarkkaan isojaossa 1780–1810. – Historiatiedot panevat mielikuvituksen liikkeelle ja antavat mahdollisuuden tehdä oletuksia suvun varhaishistoriasta Pihtiputaalla.

Antti Olavinpoika Tiainen asui perheineen Seläntauksen kylän Ritoniemen talossa. Hänen poikansa Enok peri talon. Toiselle pojalle Johanille lohkaistiin Ritoniemestä Ahon uudistila. Antinpojista Matti-niminen meni kotivävyksi Alvajärven Talvilahteen. Hänen veljensä Petter muutti sinne myös. Isojaossa Seläntauksen Linnan talo on nimetty Erkki-nimiselle Tiaiselle.

Oppia elämänkohtaloista ja aikakausien vaihtelusta

Ahkeralla työllä esi-isillemme siunaantui jokapäiväinen leipä maiden, metsien ja kalavesien äärellä. Katovuosien, kulkutautien tai sodan vuoksi sen riittäminen talven yli ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys. (Vrt. esim. Paanalan talosta löytynyt aikalaisen riipaiseva kuvaus vuodelta 1861.) Sukupolvet ennen meitä ahkeroivat, että heidän jälkipolvillaan olisi turvatumpi toimeentulo. – Elämämme nykyisin lienee monin tavoin helpompaa kuin heillä. Toisaalta kehitys on tuonut uudenlaisia vaikeita haasteita.

1700-luvun vetovoimaisesta Pihtiputaasta on meidän aikanamme tullut muuttotappiokunta. Elinkeinoelämä ja koko yhteiskunta ovat kehittyneet uusille urille. Tiaisen suku on hajaantunut ympäri Suomea ja kauemmaksikin. – Sukuseura tiedotteineen tarjoaa meille mahdollisuuden yhdessä tutkia ja pohtia elämänmenoa niin entisinä aikoina kuin omanakin aikanamme.

Julkaistu Keski-Suomen Tiaisten Sukuseuran Tiaistiedotteessa nro 3 (2009)